CTRL Reality

Onko VR vastalääke koronavirukselle?

On olemassa työtehtäviä, joiden kouluttamiseen kuluu todella paljon aikaa. Ei ainoastaan koulutettavan, vaan myös kouluttajan. Tämä mestari-kisälli -suhde voi kestää useita kuukausia ja se vietetään tiukasti yhdessä. Se on varma, että bakteerit tulevat vaihtamaan omistajaa useampaan otteeseen. Olisiko mahdollista kouluttaa työntekijöitä kokonaan ilman ihmiskontaktia, kuitenkaan tinkimättä koulutuksen tehokkuudesta?

Lempilainaukseni virtuaalitodellisuuteen liittyen on: ’’Virtuaalitodellisuutta ei ainoastaan nähdä, se koetaan.’’ Tästä syystä koulutettavat oikeasti väistävät virtuaalitodellisuudessa avaamansa auton konepeltiä tai nostavat täysin painottoman virtuaalisen autonrenkaan kahdella kädellä maasta. Kokemus on niin aidontuntuinen, että takaraivoon iskostuneet ajatusmallit ja toimintatavat toistuvat.

Toteutimme jokunen vuosi sitten Työtehoseuralle koulutusympäristön, jossa bussikuskit voivat virtuaalisesti harjoitella bussin käyttöönottotarkastusta. Kyseisen koulutuksen jälkeen koulutettavat ovatkin olleet paljon valmiimpia, kun ovat siirtyneet oikean bussin kimppuun. He suoriutuivat tehtävistään merkittävästi nopeammin. Viime viikolla puolestaan Sandvikin Automaation liiketoimintayksikkö valitsi meidät kumppanikseen toteuttamaan VR-koulutusratkaisua kaivosautomaation koulutuksiin. Ratkaisuksi toteutimme oppimisen sovelluksen, jossa liikutaan virtuaalisella kaivosalueella ja käydään läpi automaatiojärjestelmän ja -lastauskoneen automaattiajon käynnistysprosessi.

Yllä mainituissa koulutusskenaarioissa ihmiskontaktia ei tarvita ollenkaan. Ensin ohjelma opettaa koulutettavan käyttämään VR-ohjaimia ja vasta kun eri komennot ovat hallussa siirrytään itse koulutuksen pariin. Kun koulutus alkaa, ohjelma antaa jatkuvasti yksityiskohtaista palautetta ja kertoo koulutettavalle hänen edistymisestään. Jopa mallisuorituksia pystytään nauhoittamaan etukäteen niin, että ohjelma luo koulutukseen virtuaalihahmon, joka näyttää oikeaoppisen suorituksen. Koulutettava pystyy näin katsomaan ja matkimaan virtuaalihahmon tekemisiä. Positiivista on myös se, että virtuaalihahmo ei pysty aivastamaan päällesi.

Se on kuitenkin sanottava, että kokonaan virtuaalitodellisuus ei pysty oikean maailman harjoittelua korvaamaan ja ihmiskontakti tulee jatkossakin olemaan pakollinen. Koneiden nuppien jäykkyyttä, painoa ja muita asioita ei pysty (vielä) simuloimaan, joten edelleenkin koneita pitää kokeilla ihan itse. Ja mielellään joku kokeneempi vieressä. Mutta ensi kerralla voit virtuaalikoulutuksen ansioista tietää mitä tehdä, täysin ilman ihmiskontaktia.

Toisena pointtina nostaisin vielä erilaiset tehdaskierrokset ja vierailut. Lähiaikoina minulle on usean yrityksen toimesta ilmoitettu, että vierailuja on rajoitettu koronaviruksen myötä. Olisiko kuitenkin mahdollista vierailla yrityksen toimitiloissa ilman ilmastoa kuluttavaa matkustamista ja mahdollista tartuntariskiä?

Omia tuotantotiloja pystytään esittelemään virtuaalitodellisuudessa hyvinkin kevyesti. Ainoa tarvittava laite on 360° stereokamera, joka saattaa joillekin olla tuttu näky Google-auton katolta. Kuvien syvyysvaikutelma saa ympäristöt tuntumaan virtuaalitodellisuudessa hyvin aidoilta. Immersiivisyyttä pystytään entuudestaan lisäämään esimerkiksi äänien ja videon avulla. Tästä hyvänä esimerkkinä meidän Metsä Groupille toteuttama Virtual Tour, jossa käyttäjä pääsee vierailemaan yrityksen Punkaharjun tehtaalla virtuaalisesti.

No human contact needed.